Äärimmäisyyksien Japani

Japania voi hyvin luonnehtia äärimmäisyyksien ja vastakohtien maaksi. Kaunis luonto & tiheään asutut kaupungit, perinteet & moderni tekniikka, itä & länsi, junissa nukkuvat pukumiehet & cosplay nuoret, kuumat lähteet & kylmät suihkut, siivotut tatamit & pölyiset pukuhuoneet. Nykypäivän Japani lienee sekoitus uutta ja vanhaa, itää ja länttä. Matkani tänne alkaa olla paluumatkaa vaille valmis, joten on aika tehdä pieni summa summarum. Mitä tulikaan tehtyä ja opittua..


Loppuviikon aikana olen pääasiassa liikkunut Shinjukun laajalla alueella, ja käynyt aikidon päämajassa eli Hombu-dojolla. Kuukauden aikana minulle kertyi 38 harjoituskertaa eli hieman yli 50h aikidoa. Hombulla kävin vain neljissä harjoituksissa. Ensimmäiset Hombun harjoitukset veti Sakurai niminen shihan, joka teki vankkaa perustekniikkaa. Hombulla ei vaihdeta paria ollenkaan harjoitusten aikana, ja ensimmäinen parini olikin kroatialainen murskaaja, joka näytti aivan Mel Gibsonilta :) Onneksi kestin kuitenkin "Gibsonin" käsittelyn ihan hyvin. Miyamoto jatkoi samaa peruslinjaa; paljon kokyu-ho:ta ja iriminagea.


Torstaiaamuna heräsin 4.50 ja lähdin Doshun harjoituksiin, jotka alkoivat 6.30! Doshu ei ollutkaan itse paikalla, vaan harjoitukset veti hänen poikansa Mitsuteru Ueshiba. Myöhemmin kuulin Mitsuterun vastaavan usein Hombun aamuharjoituksista. Minulle Hombun harjoituksista parhaat olivat Osawan harjoitukset. Hän näytti tekniikat selkeästi ja kiersi itsekin tekemässä paljon. Kerran hän katsoi minua suoraan silmiin, nyökkäsi hyväksyvästi ja sanoi: "soo, soo", se tuntui oikein mukavalta :) Soo, soo on siis japania ja tarkoittaa hyvä, hyvä. Kun kerroin Arigalle, että suomessa soo soolla tarkoitetaan täysin päinvastaista, hän ihmetteli, miksei kukaan ole kertonut hänelle aikaisemmin mitään. Soo soosta tulikin yleinen vitsi Saku-dojolla.

Parasta aikido antia minulle olivat kuitenkin Arigan harjoitukset. Pidän hänen tavastaan olla samaan aikaan fyysinen & pehmeä, ja kuitenkin hänen tekniikkansa ovat erittäin toimivia. Ariga antoi minulle paljon mietittävää ja koen oppineeni reissun aikana paljon uutta. Kehoni kesti ihan hyvin harjoitusten rasitukset, muutamaa nirhaumaa pahempaa harjoitusvammaa ei tullut. Ainoana miinuksena voi pitää yskää, joka on jo jatkunut kolmatta viikkoa. Muutamat harjoituksetkin jouduin katselemaan sivusta ja parantelemaan oloani. Aikidollisesti voin kuitenkin todeta, että matka kannatti!

Olen pysynyt matkalle asetetussa budjetissa yllättävän hyvin. Masteria vinkutin vain muutaman kerran tulijaisia ostaessa, muuten Suomessa vaihdetut jenit ovat riittäneet. Opiskelijakortti oli rautaa ja sain sillä paljon alennuksia, joten jos sellaisen omistaa, se kannattaa ehdottomasti ottaa reissuun mukaan! Budjetissa pysymiseen vaikutti paljon se, että Ariga maksoi käytännössä kaikki Sakussa syömäni ateriani, kuullessaan mitä opiskelijat suomessa tienaavat. Lisäksi hän antoi opiskelija-alennuksen harjoitusmaksusta! Lähinnä rahaa on kulunut täällä Tokiossa, ruoka on yllättävän kallista ja tavaratkin aika lailla Suomen hinnoissa.


Japanilainen ruoka on yllättänyt minut positiivisesti! Etukäteen pelkäsin, ettei täällä saa muuta kuin raakaa kalaa, mutta se oli turha pelko. Japanilaista ruokakulttuuria on vaikea kuvata lyhyesti, mutta ruoka on terveellistä, se on valmistettu hyvistä raaka-aineista & se on aseteltu kauniisti lautaselle. Olen pitänyt melkein kaikista täällä maistamistani eksoottisista ruuista. Ainoastaan limaiset hapetetut nattopavut, eivät saaneet makunystyröitäni innostumaan. Parasta täällä on etsiä joka kerta uusi ravintola ja kokeilla minkälaista ruokaa sieltä saa. Ravintoloissa ei ole useinkaan englanninkielisiä ruokalistoja, mutta ravintolan edessä voi olla muovista tehdyt näköisannokset tai sitten listassa on kuvat annoksista, joiden pohjalta valinta on helppo tehdä. Lisäksi puikoilla syöminen on mielestäni hauskaa & coolia, aion yrittää jatkaa sitä kotonakin!

Aikidon lisäksi harjoittelin matkani aikana paljon toista "harrastustani" eli valokuvausta. Japanissa kuvattavaa riittikin ja mielestäni sain otetuksi muutaman oikein hienon kuvan. Japanilainen luonto oli todella kaunista ja sitä olisi voinut kuvata loputtomiin. Valitettavasti matkani aikana satoi aika paljon, joten se vähän rajoitti ulkona kuvaamista. Kaiken kaikkiaan reissu on mennyt todella hyvin, ja matka on ollut antoisa. Koen saaneeni täältä sen, mitä tulin hakemaankin. Kiitoksia vaan kaikille matkaani tukeneille, ilman teitä tämä ei olisi ollut minulle mahdollista! Nyt Koenji vaikenee ja odottaa Suomeen palaamista..

Naurava norsu betoniviidakossa

Täällä Tokiossa oli eilen lämmin & aurinkoinen päivä! Suuntasinkin heti aamusta Uenoon ja sen kuuluisaan eläintarhaan! Ueno Zoo sijaitsee aivan Uenon aseman läheisyydessä olevassa valtavan kokoisessa Ueno Parkissa. Uenon puistossa sijaitsee mm. Tokion kansallismuseo, tiedemuseo, monia patsaita & muutama temppeli. Museoissa en viitsinyt kauniina päivänä pyöriä, mutta kävin katsomassa temppelit ja "viimeisen" samurain patsaan, joka on alimmassa kuvassa. Patsas kuvaa Takamori Saigoa, joka ulkoiluttaa koiraansa Uenon puistossa. Viimeinen samurai elokuvassa Tom Cruise kohtaa Katsumoton, joka oli elokuvan viimeinen samurai. Todellisuudessa Takamori Saigoa pidetään viimeisenä samuraina. Meiji-restauraation tuloksena vuonna 1867 Japanin pääkaupunki siirrettiin Kiotosta Tokioon ja feodaaliajan luokat, kuten samurait lakkautettiin.

Ueno Zoo:ssa riitti nähtävää & kuvattavaa! Otin eilisen aikana 452 valokuvaa, joista kylläkin yli puolet lensi jo eilisen aikana roskakoriin. Onneksi määrä korvaa laadun, ja mukaan eksyi muutama kelpo otoskin :) Eläintarhassa oli lintuja, liskoja, käärmeitä, afrikan eläimiä, petoja jne.. Keskityin kuitenkin eläimiin, joita kotimaan eläintarhoissa ei usein näe. Tällä kertaa japanin makakeja ei tarvinnut metsästää, vaan niitä oli useita ja osuin juuri niiden ruoka-aikaan paikalle. Menoa & vilskettä riitti! Ylimmässä kuvassa on naurava norsu, joka tepasteli aitaustaan ympäri ilmeisen tyytyväisen näköisenä. Innostuin myös ottamaan sarvikuonon kanssa tuijotuskisan, jonka valitettavasti hävisin. Vaikka eläintarhoja voidaankin pitää villieläinten vankiloina, Ueno Zoo oli hieno paikka. Aitaukset olivat Uenossa reilun kokoisia, ja niin kuin norsun & virtahevon ilmeestä voi päätellä, elämä tarhassa on aika leppoisaa!

Kaiken japanilaisen kulttuurin & luonnonläheisyyden vastapainoksi päätin mennä syömään Tokion Hard Rock Cafeeseen! Olen aina halunnut käydä Hard Rock Cafessa ja nyt viimeinkin siihen oli tilaisuus. Ruuaksi piti tietenkin tilata legendaarinen HRC-purilainen, joka valitettavasti oli mainettaan pienempi ja ihan tavallisen hampurilaisen makuinen. Fiilis & musiikki ravintolassa olivat kuitenkin hyviä & nyt minulla on Hard Rock Cafe Tokyo t-paita! Kesällä mua ei sitten muussa t-paidassa näekkään :)

Päivän päätteeksi suunnistin vielä Tokion Metropolitian Goverment torneihin, eli TMG-kaksoistorneihin. Nämä tornit ovat valtavan kokoisia pilvenpiirtäjiä, jotka ovat täynnä eri virastoja ja hallintolaitoksia. Ykköstornin aulassa on Tokion suurin turismi-info, josta nappasin muutaman kartan mukaani. Lisäksi ykköstornissa on ravintola & näköalatasanne 45. kerroksessa, jonne pääsee ihan ilmaiseksi. Näkymät olivat huikeita yli 200 metristä! Betoniviidakko jatkui jatkumistaan, eikä sen loppua näkynyt. Tokio on todella mahtavan kokoinen jättikaupunki. Kirkkaalla säällä Fuji-vuorenkin pitäisi näkyä, mutta eilen vuori oli ujo, eikä suostunut näyttäytymään pilviverhon takaa.

Sateinen Shibuya

Tänään aloitin oikein kunnolla turistin elämän Tokiossa. Koska päivästä oli luvattu hyvin sateinen, päätin suunnistaa Tepcon sähkömuseoon, joka sijaitsee Shibuya nimisessä kaupunginosassa tai erillisalueessa niin kuin täällä sanotaan. Idean museoon menemisestä sain siskoltani, joka lähetti minulle artikkelin Tokion oudoimmista museoista. Päätin kuitenkin, ainakin vielä tänään, mennä suhteellisen tavalliseen museoon, jonka sisällä on ydinreaktori! Sitäpaitsi Tepcon (Tokyo Electric Power Company) museo oli ilmainen ja Shibuyassa riitti muutakin nähtävää. Museoita Tokiossa riittää, tarjolla olisi mm. laukku-, silmälasi, parasiitti- & palomuseo. Katsotaan mihin näistä vielä ehdin..

Melkein kaikki ovat varmasti joskus nähneet ylimmän kuvan maiseman. Kyllä, kyseinen kadun pätkä esiintyy melkein jokaisessa Tokiota koskevassa jutussa tai kuvassa. Kadun nimi on Center Gai ja kuvassa oleva risteys on yksi Tokion vilkkaimpia. Kadulla oli runsaasti musiikki- & vaateliikkeitä, sekä paljon epämääräisen näköisiä ruokapaikkoja. Onnistuin löytämään mukavan lounaspaikan, jossa sai ramenannoksen n. 5 €:lla. Raamen on japanilainen nuudeliruoka, joka kylläkin on kotoisin kiinasta. Kannattaa varmistaa, että nuudelit ovat lämpimiä, koska ainakaan minä en pidä kylmistä nuudeleista. Japanilaiseen tyyliin annos maksetaan automaattiin, josta saat piletin, jonka annat tarjoilijalle, joka katsoo vierestä kun maksat annoksen.

Minulle Shibuyan mukavin nähtävyys oli kuitenkin Hachiko koiran patsas. Patsas kuvaa uskollisuutta ja siitä on tullut merkittävä kohtaamispaikka, niin kuin Stockan kello Helsingissä. Hachiko koiran tarina on mielenkiintoinen. Tarinan mukaan 1900-luvun alussa eräällä professorilla oli Hachiko niminen koira, joka odotti professorin töistä pääsyä Shibuyan aseman edessä joka päivä. Eräänä päivänä professori menehtyi työpaikallaan, mutta siitä huolimatta Hachiko koira jatkoi isäntänsä odottamista joka päivä omaan kuolemaansa saakka. Tarina kuvaa mielestäni hyvin uskollisuutta ja sitä kuinka vahva side eläinten & ihmisten välille voi syntyä. Terveisiä vaan kaikille karvaturreille Suomeen, etenkin Latte koiralle, Rambolle & Rockylle!!

Liikkuminen Tokiossa on ollut yllättävän helppoa. En ole maailman parhaita suunnistajia, joten olen joka ilta tutkinut etukäteen miten & minne matkustan seuravana päivänä. Ongelmia tai eksymisiä ei ole vielä tullut. Kop, kop, koputan puista pöytääni täällä Koenjissa. Tokiohan itseasiassa koostuu monista eri pikku kaupungeista. Yamanote line on Tokion tärkein rautatielinja. Ympyränmuotoisena se yhdistää Tokion pääkeskuksia. Yamanote linjan junat tunnistaa vihreästä väristä. Niin asemilla kuin junissakin on selkeät opasteet japaniksi ja englanniksi. Toinen minulle tärkeä linja on keltainen Chuo Sobu line, joka kulkee itä-länsi suunnassa Tokion halki. Japanin rautateitä on kehuttu hyvin täsmällisiksi, mutta jo muutaman matkan jälkeen huomaa, että kyllä ne japaninkin junat saattavat olla 1-2 min myöhässä. Haitta ei ole kuitenkaan kovin suuri, koska lähtöjä on muutaman minuutein välein. Alimmassa kuvassa ihmiset odottavat suorissa jonoissa junaan pääsyä Shinjukun asemalla.

Maaseudun rauhasta hektiseen Tokioon

Tänään alkaa viimeinen viikkoni Japanissa, ellei tulivuoren tuhkapilvi estä Suomeen lentämistä ensi sunnuntaina. Vietin matkani kolme ensimmäistä viikkoa rauhallisissa maaseutumaisemissa Sakussa, ja viimeiseksi viikoksi siirryin riisipeltojen & vuorten keskeltä Japanin pääkaupunkiin Tokioon! Olimme eilen Japanin suurimmassa aikidotapahtumassa eli All Japan Aikido Näytöksessä. Näytöksen jälkeen minulle näytettiin missä suunnassa Iidabashin asema on ja sieltä onnistuin pääsemään oikealla junalla (Chuo Sobu Line) Koenjiin, missä majailen tämän viimeisen viikon. Majapaikkanani toimii Nekotalo, jonka omistaja on opiskellut Suomessa & puhuu Suomea!

48. All Japan Aikido Demonstration oli huikea tapahtuma! Nippon Budokanin (ylimmässä kuvassa) valtava koko & mieletön ihmisten määrä toi mieleeni Metallican konsertit, jotka ovat aina yhtä massiivisia tapahtumia. Esiintyjiä oli monia satoja ja mahtui joukkoon yksi salaperäinen suomalainenkin: Mr. Tnominen. Oma 1,5 minuuttiseni jättiyleisön edessä meni ihan ok. Parinani oli yksi nuori kaveri, joka on oikein taitava. Esiintyjien kirjoon mahtui kaikenlaista aikidoa; pääsin todistamaan mm. no touch -tekniikkaa, pyörätuoliaikidoa & viuhkatekniikkaa. Näytöksen kolmanneksi viimeisenä esiintyivät monelle suomalaisellekin tutut Kobayashi & Endo senseit, tänä vuonna ensi kertaa yhdessä. Näytöksen päätti tietenkin Doshu Moriteru Ueshiba. Näytöksen toisena esiintyjänä oli muuten Moriterun poika Mitsuteru, joka on suunnilleen ikäiseni & seuraava doshu.

Viime torstaina lepäilin & parantelin yskääni. Onneksi se auttoikin ja pystyin osallistumaan perjantaina taas harjoituksiin. Viikon harjoitussaldoksi tuli yhdeksän harjoituskertaa. Ariga pyysi minua vetämään junnuharjoitukset perjantai-iltana, joten teimme kärrynpyöriä, ukemeita, leikimme hirviöitä sekä Lännen nopeinta, jonka kylläkin nimesin Pistol Heroksi! Kaikilla oli oikein hauskaa ja junnut olivat tosi innoissaan harjoitusten jälkeen. Minustakin oli kiva huomata tuttujen leikkien toimivan täälläkin, sekä myös se, ettei Arigakaan osaa kaikkea :)

Kävimme myös tutustumassa yhteen buddhalaistemppeliin Sakussa, jonka omistaja harrastaa aikidoa. Hänen historiansa oli mielenkiintoinen, koska hänestä tuli munkki vasta 30-vuotiaana. Ennen kuin hänestä tuli munkki, hän mm. ehti opiskella markkinointia Seatlessa! Muutenkin käsitykseni buddhalaismunkeista muuttuivat, koska hän oli naimisissa & ajeli länsimaalaisella autolla. Vierailu temppeliin oli oikein onnistunut. Pääsin näkemään temppelin sellaisiakin osia, joihin yleensä pääsevät vain munkit. Munkin työ kuulosti hyvin samanlaiselta kuin papin työ suomessakin; siunataan vastasyntyneitä ja vainajia, sekä tarjotaan apua sitä tarvitsevalle. Buddhalaisen elämätavan tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon hyvää & välttää pahaa. Kuvassa näkyy kuusi buddha-patsasta, jotka kuvaavat jälleensyntymisen kuutta eri muotoa. Jos elämässään tekee paljon pahaa, joutuu puhdistamaan karmaansa "helvetissä", jota kuvaa oikeassa reunassa oleva patsas. Helvetti ei ole kuitenkaan buddhalaisille ikuinen, vaan sieltä voi päästä pois. Uudestaan voi myös syntyä aaveena, eläimenä, ihmisenä, titaanina tai sitten voi päästä nirvanaan eli valaistumiseen. Saa nähdä, saavutanko viimeisen viikon aikana jonkinlaisen valaistumisen..

Apinanmetsästystä & aikidoa

Kolmas viikkoni Sakussa on sujunut hieman vaihtelevasti, yskäni on vain pahentunut viikon myötä. Tänään aamulla minulla oli kuumeinen olo, joten pidän tänään lepopäivän. Katselin aamuharjoituksen Sakussa ja loppupäivän vietän täällä dojolla lepäillen & lukien. Onneksi tälle viikolle ehti jo kertyä kuudet harjoitukset! Toiseksi alimmassa kuvassa on Chinon junnuryhmä, joka hyökkäsi kimppuuni kuvaa otettaessa. Alimmassa kuvassa on todellista perheaikidoa; Ariga tekee tekniikkaa vaimolleen Yukille tyttärensä Haru sylissään :)

Alkuviikosta metsästimme vuorilta apinoita, muttemme valitettavasti löytäneet niitä. Tähän vuoden aikaan apinoilla on metsässä paljon ruokaa, joten ne eivät oleile asutuksen lähistöllä. Talvisin apinat tulevat kuulemma kylpemään kuumiin lähteisiin, jolloin niitä on helppo nähdä. Japanin tunnetuin apinalaji on japaninmakaki eli lumiapina. Todennäköisesti menen Tokiossa eläintarhaan katsomaan makakeja! Onneksi tiistai-iltana Chinosta palatessamme näimme taas valtavasti peuroja.

Tällä viikolla näin myös ensimmäiset temppelini täällä Japanissa! Chinon kaupungin lähellä oli pieni buddhalainen temppeli, jota kävimme katsomassa. Keskiviikkona kävimme Naganossa sijaitsevassa Zenko-Ji:n temppelissä. Zenko-Ji on valtavan kokoinen buddhalaistemppeli, joka on rakennettu yli 1400 vuotta sitten. Temppeli koostuu päärakennuksen ympärille rakennetuista muista rakennuksista, porteista & puutarhoista. Alueen laajuus toi mieleeni Karnakin temppelin Egyptissä. Vierailumme aikana tihutteli vettä, joten saimme nauttia temppelin rauhasta ilman suurta määrää muita turisteja. Mieliinpainuvin kokemus Zenko-Ji:ssä oli kulkea täysin pimeän tunnelin läpi ja etsiä seiniltä onnea tuovia hapsuja. Olo oli kuin pienenä poikana hypätessäni kummitusjunan vaunusta pois pilkkopimeään tunneliin. Ylimmässä kuvassa näkyy Zenko-Ji:n temppelin päärakennus sivusta kuvattuna.

Lost in Translation part 1

Konnichiwa!

Japanin matkani on ehtinyt jo puoliväliinsä. Viikonloppuna vierailimme Endo-Sensein leirillä Naran kaupungissa. Useiden japanilaisten mielestä Japanin kulttuurin juuret ovat peräisin juuri Narasta. Nara olikin Japanin pääkaupunki ennen Kiotoa & Tokiota. Narassa olisi ollut vaikka kuinka paljon nähtävää, mutta valitettavasti aikataulumme oli sen verran tiukka, ettemme juuri ehtineet turisteilemaan.

Ajomatka Naraan kesti n. 6-7 tuntia, riippuen pysähdysten määrästä. Ylimmässä kuvassa näkyy Japanin alpit. Toisen maisemakuvan otin eräältä huoltoasemalta, jossa söimme päivällistä. Kuvassa näkyy tyypillinen japanilainen vuori, joka on hyvin tiheän puuston peittämä. Maisemaa hallitsivat vuoret ja laaksot, jotka olivat täynnä riisipeltoja ja pieniä asumuksia. Pimeällä talojen valoista näkyi hyvin, kuinka täyteen laaksot oli rakennettu.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun Endo-Sensei vieraili Narassa, joten leirillä oli paljon harjoittelijoita, jotka eivät olleet ennen osallistuneet Sensein harjoituksiin. Tästä johtuen opettaja selitti tekniikoitaan paljon, mikä tiesi huonoa minun (& myös muiden) polville, koska selitysten aikana me harjoittelijat istumme polviltaan seiza nimisessä asennossa. Olin leirin ainoa ei-japania puhuva, joten opettajan selitykset menivät minulta täysin ohi. Keskityinkin katsomaan hyvin tarkasti opettajaa ja hänen liikkumistaan, mikä olikin ihan hyvä ratkaisu! Parasta oli jälleen kerran harjoitella muutamien todella hyvien parien kanssa. Endon lähimmät oppilaat muistavat minut jo ulkonäöltä, joten pääsin harjoittelemaan paljon heidän kanssaan!

Leirin illanvietossa pidettiin paljon & pitkiä japaninkielisiä puheita, joidenka sisältö jäi minulle arvoitukseksi. Onneksi muutamalla perussanalla pärjää jo ihan hyvin. Tärkein sana lienee: "arigatoo" eli kiitos. Hyvänä kakkosena tulee: "sumimasen" eli anteeksi. Kolmossijaa japaninkielen käytetyimpien sanojen joukossa pitää: "onegai shimasu" eli ole hyvä tai jotain sinne päin. Nämä kolme sanaa esiintyvät lähes jokaisessa japaninkielisessä lauseessa, joten ne on syytä hallita. Valitettavasti äskeiset sanat eivät taida löytyä suomen kielen käytetyimpien sanojen joukosta. Olisiko tässä mahdollisesti jotain, mitä voisimme oppia japanilaisilta?

Japanilaiset opiskelevat englantia lähes 10 vuotta, mutta englanniksi puhuminen on suurimmalle osalle heistä todella vaikeaa. Syyt lienevät oman kielen vaikeudessa ja koulusysteemissä, joka painottaa pelkästään kielioppia, kirjoittamista & lukemista. Tunsin itseni välillä sirkuseläimeksi, jota esiteltiin koko ajan uusille ihmisille ja aina jokaisen ihmisen kanssa käytiin samantyyppinen small talk keskustelu läpi. Onneksi tapasin leirin aikana muutamia tosi huippu tyyppejä ja sainkin läjän käyntikortteja & uusia ystäviä! Olimme yötä hotellissa, ja pitkästä aikaa oli tosi mukava nukkua tavallisessa sängyssä ja hanastakin tuli kuumaa vettä :)

Alin kuva on viime perjaintain illanvietosta Saku-dojolta. Parhaiten dojon ilmapiiriä kuvaa heidän oma mainostekstinsä: "Saku Dojo, a friendly house in the mountains, where people can do Aikido together and talk, eat, drink and find shelter. In simplicity you have the most possibilities." Tänään alkaa viimeinen viikkoni Sakussa ja aion ottaa siitä kaiken irti!

Uchi-deshin elämää

Uchi-Deshi tarkoittaa oppilasta, joka asuu dojolla ja harjoittelee opettajansa johdolla. Uchi-deshin tehtäviin kuuluu mm. dojon siivoaminen & kunnossapito. Tällä viikolla ohjelmassamme on ollut 11 aikidoharjoitusta ja tänä iltana on vielä kaksi lisää. Ariga opettaa Sakun lisäksi myös Naganossa ja Chinossa. Ilma on kylmennyt viikon aikana paljon ja yöllä on ollut pakkastakin. Torstaiaamuna söin aamupalaa takki päällä & pipo päässä! Saku-dojo on niin iso rakennus, että sen kokonaan lämmittäminen on mahdotonta, joten joudun turvautumaan kerrospukeutumiseen ja futonin tuomaan lämpöön. Minua on koko viikon vaivannut pieni köhä, mutta onneksi se ei ole haitannut harjoittelua.

Päivärutiinit ovat pyörineet aikidon, syömisen, siivoamisen, nukkumisen & matkustelun merkeissä. Matkustamiseen kuluu pakostikin paljon aikaa, koska etäisyydet kaupunkien välillä ovat suuria. Esimerkiksi reitti Chinoon kiemurtelee vuorten yli. Ariga mainosti Chinon dojon olevan talvella maailman kylmin harjoituspaikka. Chinossa ei ole myöskään suihkuja ja vain yksi pieni koppi pukeutumista varten. Harjoittelu oli mielenkiintoista, koska samaan aikaan kanssamme harjoitteli kendojunnuryhmä, joka piti aikamoista meteliä. Paluumatkalla Chinosta näkyvyys oli erittäin huono hernerokkasumun vuoksi, mutta onnistuimme näkemään ainakin 10 peuraa!

Siivoaminen on oleellinen osa japanilaista kulttuuria. Jokaisen harjoituksen jälkeen syntyy kilpajuoksu siitä, kuka pääsee harjan varteen. Onneksi Saku-dojolla on monta harjaa, jotta mahdollisimman moni pääsee pyörimään harjan kanssa tatamilla. Siivoaminen tehdään aina tietyn kaavan mukaisesti. Minulle tulee siivousrutiineista välillä mieleen muurahaiset, jotka häärivät peräkkäin luuta kädessään :) Japanissa kierrätetään monenlaisia roskia. Dojolta löytyy erikseen astiat ainakin seuraaville roskille:

1. burnable, tänne voit heittää kaiken palavan

2. softplastic, tänne voit laittaa kaiken muovin, jonka saat puristettua käsin

3. plastic, tästä astiasta löytyy mm. sateenvarjo ja muovinpalasia

4. alluminium, täältä löytyy tölkkejä

5. bottle, lasipulloja varten

6. petbottle, muovipulloja varten, etiketit poistetaan ja sullotaan numero ykköseen

7. bio, täältä löytyy kaikki ruuantähteet ja banaaninkuoret

Välillä on hiukan hankala tietää mihin mikäkin roska kuuluu, päivän pähkinänä voitte miettiä, mihin numeroon laastarit laitetaan?

Ylimmässä kuvassa olen minä ja opettajani Ariga-san 5.dan aikidossa. Kuvassa oleva vesiputous löytyi Chinon matkan varrelta ja maisemakuvan nappasin eräänä aamuna huoneeni ikkunasta. Alimmassa kuvassa näkyy Saku-dojon kirjasto, joka toimii tällä hetkellä huoneenani. Nyt lähden valmistamaan ruokaa ja siivoamaan alakerran ennen illan harjoituksia. Viikonloppuna lähdemme Endo-sensein leirille Naran kaupunkiin.