Jarkon Japanin matka

Äärimmäisyyksien Japani

2010-05-29T08:06:00.000+03:00

Japania voi hyvin luonnehtia äärimmäisyyksien ja vastakohtien maaksi. Kaunis luonto & tiheään asutut kaupungit, perinteet & moderni tekniikka, itä & länsi, junissa nukkuvat pukumiehet & cosplay nuoret, kuumat lähteet & kylmät suihkut, siivotut tatamit & pölyiset pukuhuoneet. Nykypäivän Japani lienee sekoitus uutta ja vanhaa, itää ja länttä. Matkani tänne alkaa olla paluumatkaa vaille valmis, joten on aika tehdä pieni summa summarum. Mitä tulikaan tehtyä ja opittua..

Loppuviikon aikana olen pääasiassa liikkunut Shinjukun laajalla alueella, ja käynyt aikidon päämajassa eli Hombu-dojolla. Kuukauden aikana minulle kertyi 38 harjoituskertaa eli hieman yli 50h aikidoa. Hombulla kävin vain neljissä harjoituksissa. Ensimmäiset Hombun harjoitukset veti Sakurai niminen shihan, joka teki vankkaa perustekniikkaa. Hombulla ei vaihdeta paria ollenkaan harjoitusten aikana, ja ensimmäinen parini olikin kroatialainen murskaaja, joka näytti aivan Mel Gibsonilta :) Onneksi kestin kuitenkin "Gibsonin" käsittelyn ihan hyvin. Miyamoto jatkoi samaa peruslinjaa; paljon kokyu-ho:ta ja iriminagea.

Torstaiaamuna heräsin 4.50 ja lähdin Doshun harjoituksiin, jotka alkoivat 6.30! Doshu ei ollutkaan itse paikalla, vaan harjoitukset veti hänen poikansa Mitsuteru Ueshiba. Myöhemmin kuulin Mitsuterun vastaavan usein Hombun aamuharjoituksista. Minulle Hombun harjoituksista parhaat olivat Osawan harjoitukset. Hän näytti tekniikat selkeästi ja kiersi itsekin tekemässä paljon. Kerran hän katsoi minua suoraan silmiin, nyökkäsi hyväksyvästi ja sanoi: "soo, soo", se tuntui oikein mukavalta :) Soo, soo on siis japania ja tarkoittaa hyvä, hyvä. Kun kerroin Arigalle, että suomessa soo soolla tarkoitetaan täysin päinvastaista, hän ihmetteli, miksei kukaan ole kertonut hänelle aikaisemmin mitään. Soo soosta tulikin yleinen vitsi Saku-dojolla.

Parasta aikido antia minulle olivat kuitenkin Arigan harjoitukset. Pidän hänen tavastaan olla samaan aikaan fyysinen & pehmeä, ja kuitenkin hänen tekniikkansa ovat erittäin toimivia. Ariga antoi minulle paljon mietittävää ja koen oppineeni reissun aikana paljon uutta. Kehoni kesti ihan hyvin harjoitusten rasitukset, muutamaa nirhaumaa pahempaa harjoitusvammaa ei tullut. Ainoana miinuksena voi pitää yskää, joka on jo jatkunut kolmatta viikkoa. Muutamat harjoituksetkin jouduin katselemaan sivusta ja parantelemaan oloani. Aikidollisesti voin kuitenkin todeta, että matka kannatti!

Olen pysynyt matkalle asetetussa budjetissa yllättävän hyvin. Masteria vinkutin vain muutaman kerran tulijaisia ostaessa, muuten Suomessa vaihdetut jenit ovat riittäneet. Opiskelijakortti oli rautaa ja sain sillä paljon alennuksia, joten jos sellaisen omistaa, se kannattaa ehdottomasti ottaa reissuun mukaan! Budjetissa pysymiseen vaikutti paljon se, että Ariga maksoi käytännössä kaikki Sakussa syömäni ateriani, kuullessaan mitä opiskelijat suomessa tienaavat. Lisäksi hän antoi opiskelija-alennuksen harjoitusmaksusta! Lähinnä rahaa on kulunut täällä Tokiossa, ruoka on yllättävän kallista ja tavaratkin aika lailla Suomen hinnoissa.

Japanilainen ruoka on yllättänyt minut positiivisesti! Etukäteen pelkäsin, ettei täällä saa muuta kuin raakaa kalaa, mutta se oli turha pelko. Japanilaista ruokakulttuuria on vaikea kuvata lyhyesti, mutta ruoka on terveellistä, se on valmistettu hyvistä raaka-aineista & se on aseteltu kauniisti lautaselle. Olen pitänyt melkein kaikista täällä maistamistani eksoottisista ruuista. Ainoastaan limaiset hapetetut nattopavut, eivät saaneet makunystyröitäni innostumaan. Parasta täällä on etsiä joka kerta uusi ravintola ja kokeilla minkälaista ruokaa sieltä saa. Ravintoloissa ei ole useinkaan englanninkielisiä ruokalistoja, mutta ravintolan edessä voi olla muovista tehdyt näköisannokset tai sitten listassa on kuvat annoksista, joiden pohjalta valinta on helppo tehdä. Lisäksi puikoilla syöminen on mielestäni hauskaa & coolia, aion yrittää jatkaa sitä kotonakin!

Aikidon lisäksi harjoittelin matkani aikana paljon toista "harrastustani" eli valokuvausta. Japanissa kuvattavaa riittikin ja mielestäni sain otetuksi muutaman oikein hienon kuvan. Japanilainen luonto oli todella kaunista ja sitä olisi voinut kuvata loputtomiin. Valitettavasti matkani aikana satoi aika paljon, joten se vähän rajoitti ulkona kuvaamista. Kaiken kaikkiaan reissu on mennyt todella hyvin, ja matka on ollut antoisa. Koen saaneeni täältä sen, mitä tulin hakemaankin. Kiitoksia vaan kaikille matkaani tukeneille, ilman teitä tämä ei olisi ollut minulle mahdollista! Nyt Koenji vaikenee ja odottaa Suomeen palaamista..

Naurava norsu betoniviidakossa

2010-05-26T03:50:00.001+03:00

Täällä Tokiossa oli eilen lämmin & aurinkoinen päivä! Suuntasinkin heti aamusta Uenoon ja sen kuuluisaan eläintarhaan! Ueno Zoo sijaitsee aivan Uenon aseman läheisyydessä olevassa valtavan kokoisessa Ueno Parkissa. Uenon puistossa sijaitsee mm. Tokion kansallismuseo, tiedemuseo, monia patsaita & muutama temppeli. Museoissa en viitsinyt kauniina päivänä pyöriä, mutta kävin katsomassa temppelit ja "viimeisen" samurain patsaan, joka on alimmassa kuvassa. Patsas kuvaa Takamori Saigoa, joka ulkoiluttaa koiraansa Uenon puistossa. Viimeinen samurai elokuvassa Tom Cruise kohtaa Katsumoton, joka oli elokuvan viimeinen samurai. Todellisuudessa Takamori Saigoa pidetään viimeisenä samuraina. Meiji-restauraation tuloksena vuonna 1867 Japanin pääkaupunki siirrettiin Kiotosta Tokioon ja feodaaliajan luokat, kuten samurait lakkautettiin.

Ueno Zoo:ssa riitti nähtävää & kuvattavaa! Otin eilisen aikana 452 valokuvaa, joista kylläkin yli puolet lensi jo eilisen aikana roskakoriin. Onneksi määrä korvaa laadun, ja mukaan eksyi muutama kelpo otoskin :) Eläintarhassa oli lintuja, liskoja, käärmeitä, afrikan eläimiä, petoja jne.. Keskityin kuitenkin eläimiin, joita kotimaan eläintarhoissa ei usein näe. Tällä kertaa japanin makakeja ei tarvinnut metsästää, vaan niitä oli useita ja osuin juuri niiden ruoka-aikaan paikalle. Menoa & vilskettä riitti! Ylimmässä kuvassa on naurava norsu, joka tepasteli aitaustaan ympäri ilmeisen tyytyväisen näköisenä. Innostuin myös ottamaan sarvikuonon kanssa tuijotuskisan, jonka valitettavasti hävisin. Vaikka eläintarhoja voidaankin pitää villieläinten vankiloina, Ueno Zoo oli hieno paikka. Aitaukset olivat Uenossa reilun kokoisia, ja niin kuin norsun & virtahevon ilmeestä voi päätellä, elämä tarhassa on aika leppoisaa!

Kaiken japanilaisen kulttuurin & luonnonläheisyyden vastapainoksi päätin mennä syömään Tokion Hard Rock Cafeeseen! Olen aina halunnut käydä Hard Rock Cafessa ja nyt viimeinkin siihen oli tilaisuus. Ruuaksi piti tietenkin tilata legendaarinen HRC-purilainen, joka valitettavasti oli mainettaan pienempi ja ihan tavallisen hampurilaisen makuinen. Fiilis & musiikki ravintolassa olivat kuitenkin hyviä & nyt minulla on Hard Rock Cafe Tokyo t-paita! Kesällä mua ei sitten muussa t-paidassa näekkään :)

Päivän päätteeksi suunnistin vielä Tokion Metropolitian Goverment torneihin, eli TMG-kaksoistorneihin. Nämä tornit ovat valtavan kokoisia pilvenpiirtäjiä, jotka ovat täynnä eri virastoja ja hallintolaitoksia. Ykköstornin aulassa on Tokion suurin turismi-info, josta nappasin muutaman kartan mukaani. Lisäksi ykköstornissa on ravintola & näköalatasanne 45. kerroksessa, jonne pääsee ihan ilmaiseksi. Näkymät olivat huikeita yli 200 metristä! Betoniviidakko jatkui jatkumistaan, eikä sen loppua näkynyt. Tokio on todella mahtavan kokoinen jättikaupunki. Kirkkaalla säällä Fuji-vuorenkin pitäisi näkyä, mutta eilen vuori oli ujo, eikä suostunut näyttäytymään pilviverhon takaa.

Sateinen Shibuya

2010-05-24T13:25:00.000+03:00

Tänään aloitin oikein kunnolla turistin elämän Tokiossa. Koska päivästä oli luvattu hyvin sateinen, päätin suunnistaa Tepcon sähkömuseoon, joka sijaitsee Shibuya nimisessä kaupunginosassa tai erillisalueessa niin kuin täällä sanotaan. Idean museoon menemisestä sain siskoltani, joka lähetti minulle artikkelin Tokion oudoimmista museoista. Päätin kuitenkin, ainakin vielä tänään, mennä suhteellisen tavalliseen museoon, jonka sisällä on ydinreaktori! Sitäpaitsi Tepcon (Tokyo Electric Power Company) museo oli ilmainen ja Shibuyassa riitti muutakin nähtävää. Museoita Tokiossa riittää, tarjolla olisi mm. laukku-, silmälasi, parasiitti- & palomuseo. Katsotaan mihin näistä vielä ehdin..

Melkein kaikki ovat varmasti joskus nähneet ylimmän kuvan maiseman. Kyllä, kyseinen kadun pätkä esiintyy melkein jokaisessa Tokiota koskevassa jutussa tai kuvassa. Kadun nimi on Center Gai ja kuvassa oleva risteys on yksi Tokion vilkkaimpia. Kadulla oli runsaasti musiikki- & vaateliikkeitä, sekä paljon epämääräisen näköisiä ruokapaikkoja. Onnistuin löytämään mukavan lounaspaikan, jossa sai ramenannoksen n. 5 €:lla. Raamen on japanilainen nuudeliruoka, joka kylläkin on kotoisin kiinasta. Kannattaa varmistaa, että nuudelit ovat lämpimiä, koska ainakaan minä en pidä kylmistä nuudeleista. Japanilaiseen tyyliin annos maksetaan automaattiin, josta saat piletin, jonka annat tarjoilijalle, joka katsoo vierestä kun maksat annoksen.

Minulle Shibuyan mukavin nähtävyys oli kuitenkin Hachiko koiran patsas. Patsas kuvaa uskollisuutta ja siitä on tullut merkittävä kohtaamispaikka, niin kuin Stockan kello Helsingissä. Hachiko koiran tarina on mielenkiintoinen. Tarinan mukaan 1900-luvun alussa eräällä professorilla oli Hachiko niminen koira, joka odotti professorin töistä pääsyä Shibuyan aseman edessä joka päivä. Eräänä päivänä professori menehtyi työpaikallaan, mutta siitä huolimatta Hachiko koira jatkoi isäntänsä odottamista joka päivä omaan kuolemaansa saakka. Tarina kuvaa mielestäni hyvin uskollisuutta ja sitä kuinka vahva side eläinten & ihmisten välille voi syntyä. Terveisiä vaan kaikille karvaturreille Suomeen, etenkin Latte koiralle, Rambolle & Rockylle!!

Liikkuminen Tokiossa on ollut yllättävän helppoa. En ole maailman parhaita suunnistajia, joten olen joka ilta tutkinut etukäteen miten & minne matkustan seuravana päivänä. Ongelmia tai eksymisiä ei ole vielä tullut. Kop, kop, koputan puista pöytääni täällä Koenjissa. Tokiohan itseasiassa koostuu monista eri pikku kaupungeista. Yamanote line on Tokion tärkein rautatielinja. Ympyränmuotoisena se yhdistää Tokion pääkeskuksia. Yamanote linjan junat tunnistaa vihreästä väristä. Niin asemilla kuin junissakin on selkeät opasteet japaniksi ja englanniksi. Toinen minulle tärkeä linja on keltainen Chuo Sobu line, joka kulkee itä-länsi suunnassa Tokion halki. Japanin rautateitä on kehuttu hyvin täsmällisiksi, mutta jo muutaman matkan jälkeen huomaa, että kyllä ne japaninkin junat saattavat olla 1-2 min myöhässä. Haitta ei ole kuitenkaan kovin suuri, koska lähtöjä on muutaman minuutein välein. Alimmassa kuvassa ihmiset odottavat suorissa jonoissa junaan pääsyä Shinjukun asemalla.

Maaseudun rauhasta hektiseen Tokioon

2010-05-23T07:09:00.000+03:00

Tänään alkaa viimeinen viikkoni Japanissa, ellei tulivuoren tuhkapilvi estä Suomeen lentämistä ensi sunnuntaina. Vietin matkani kolme ensimmäistä viikkoa rauhallisissa maaseutumaisemissa Sakussa, ja viimeiseksi viikoksi siirryin riisipeltojen & vuorten keskeltä Japanin pääkaupunkiin Tokioon! Olimme eilen Japanin suurimmassa aikidotapahtumassa eli All Japan Aikido Näytöksessä. Näytöksen jälkeen minulle näytettiin missä suunnassa Iidabashin asema on ja sieltä onnistuin pääsemään oikealla junalla (Chuo Sobu Line) Koenjiin, missä majailen tämän viimeisen viikon. Majapaikkanani toimii Nekotalo, jonka omistaja on opiskellut Suomessa & puhuu Suomea!

48. All Japan Aikido Demonstration oli huikea tapahtuma! Nippon Budokanin (ylimmässä kuvassa) valtava koko & mieletön ihmisten määrä toi mieleeni Metallican konsertit, jotka ovat aina yhtä massiivisia tapahtumia. Esiintyjiä oli monia satoja ja mahtui joukkoon yksi salaperäinen suomalainenkin: Mr. Tnominen. Oma 1,5 minuuttiseni jättiyleisön edessä meni ihan ok. Parinani oli yksi nuori kaveri, joka on oikein taitava. Esiintyjien kirjoon mahtui kaikenlaista aikidoa; pääsin todistamaan mm. no touch -tekniikkaa, pyörätuoliaikidoa & viuhkatekniikkaa. Näytöksen kolmanneksi viimeisenä esiintyivät monelle suomalaisellekin tutut Kobayashi & Endo senseit, tänä vuonna ensi kertaa yhdessä. Näytöksen päätti tietenkin Doshu Moriteru Ueshiba. Näytöksen toisena esiintyjänä oli muuten Moriterun poika Mitsuteru, joka on suunnilleen ikäiseni & seuraava doshu.

Viime torstaina lepäilin & parantelin yskääni. Onneksi se auttoikin ja pystyin osallistumaan perjantaina taas harjoituksiin. Viikon harjoitussaldoksi tuli yhdeksän harjoituskertaa. Ariga pyysi minua vetämään junnuharjoitukset perjantai-iltana, joten teimme kärrynpyöriä, ukemeita, leikimme hirviöitä sekä Lännen nopeinta, jonka kylläkin nimesin Pistol Heroksi! Kaikilla oli oikein hauskaa ja junnut olivat tosi innoissaan harjoitusten jälkeen. Minustakin oli kiva huomata tuttujen leikkien toimivan täälläkin, sekä myös se, ettei Arigakaan osaa kaikkea :)

Kävimme myös tutustumassa yhteen buddhalaistemppeliin Sakussa, jonka omistaja harrastaa aikidoa. Hänen historiansa oli mielenkiintoinen, koska hänestä tuli munkki vasta 30-vuotiaana. Ennen kuin hänestä tuli munkki, hän mm. ehti opiskella markkinointia Seatlessa! Muutenkin käsitykseni buddhalaismunkeista muuttuivat, koska hän oli naimisissa & ajeli länsimaalaisella autolla. Vierailu temppeliin oli oikein onnistunut. Pääsin näkemään temppelin sellaisiakin osia, joihin yleensä pääsevät vain munkit. Munkin työ kuulosti hyvin samanlaiselta kuin papin työ suomessakin; siunataan vastasyntyneitä ja vainajia, sekä tarjotaan apua sitä tarvitsevalle. Buddhalaisen elämätavan tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon hyvää & välttää pahaa. Kuvassa näkyy kuusi buddha-patsasta, jotka kuvaavat jälleensyntymisen kuutta eri muotoa. Jos elämässään tekee paljon pahaa, joutuu puhdistamaan karmaansa "helvetissä", jota kuvaa oikeassa reunassa oleva patsas. Helvetti ei ole kuitenkaan buddhalaisille ikuinen, vaan sieltä voi päästä pois. Uudestaan voi myös syntyä aaveena, eläimenä, ihmisenä, titaanina tai sitten voi päästä nirvanaan eli valaistumiseen. Saa nähdä, saavutanko viimeisen viikon aikana jonkinlaisen valaistumisen..

Apinanmetsästystä & aikidoa

2010-05-20T09:02:00.000+03:00

Kolmas viikkoni Sakussa on sujunut hieman vaihtelevasti, yskäni on vain pahentunut viikon myötä. Tänään aamulla minulla oli kuumeinen olo, joten pidän tänään lepopäivän. Katselin aamuharjoituksen Sakussa ja loppupäivän vietän täällä dojolla lepäillen & lukien. Onneksi tälle viikolle ehti jo kertyä kuudet harjoitukset! Toiseksi alimmassa kuvassa on Chinon junnuryhmä, joka hyökkäsi kimppuuni kuvaa otettaessa. Alimmassa kuvassa on todellista perheaikidoa; Ariga tekee tekniikkaa vaimolleen Yukille tyttärensä Haru sylissään :)

Alkuviikosta metsästimme vuorilta apinoita, muttemme valitettavasti löytäneet niitä. Tähän vuoden aikaan apinoilla on metsässä paljon ruokaa, joten ne eivät oleile asutuksen lähistöllä. Talvisin apinat tulevat kuulemma kylpemään kuumiin lähteisiin, jolloin niitä on helppo nähdä. Japanin tunnetuin apinalaji on japaninmakaki eli lumiapina. Todennäköisesti menen Tokiossa eläintarhaan katsomaan makakeja! Onneksi tiistai-iltana Chinosta palatessamme näimme taas valtavasti peuroja.

Tällä viikolla näin myös ensimmäiset temppelini täällä Japanissa! Chinon kaupungin lähellä oli pieni buddhalainen temppeli, jota kävimme katsomassa. Keskiviikkona kävimme Naganossa sijaitsevassa Zenko-Ji:n temppelissä. Zenko-Ji on valtavan kokoinen buddhalaistemppeli, joka on rakennettu yli 1400 vuotta sitten. Temppeli koostuu päärakennuksen ympärille rakennetuista muista rakennuksista, porteista & puutarhoista. Alueen laajuus toi mieleeni Karnakin temppelin Egyptissä. Vierailumme aikana tihutteli vettä, joten saimme nauttia temppelin rauhasta ilman suurta määrää muita turisteja. Mieliinpainuvin kokemus Zenko-Ji:ssä oli kulkea täysin pimeän tunnelin läpi ja etsiä seiniltä onnea tuovia hapsuja. Olo oli kuin pienenä poikana hypätessäni kummitusjunan vaunusta pois pilkkopimeään tunneliin. Ylimmässä kuvassa näkyy Zenko-Ji:n temppelin päärakennus sivusta kuvattuna.

Lost in Translation part 1

2010-05-17T06:26:00.000+03:00

Konnichiwa!

Japanin matkani on ehtinyt jo puoliväliinsä. Viikonloppuna vierailimme Endo-Sensein leirillä Naran kaupungissa. Useiden japanilaisten mielestä Japanin kulttuurin juuret ovat peräisin juuri Narasta. Nara olikin Japanin pääkaupunki ennen Kiotoa & Tokiota. Narassa olisi ollut vaikka kuinka paljon nähtävää, mutta valitettavasti aikataulumme oli sen verran tiukka, ettemme juuri ehtineet turisteilemaan.

Ajomatka Naraan kesti n. 6-7 tuntia, riippuen pysähdysten määrästä. Ylimmässä kuvassa näkyy Japanin alpit. Toisen maisemakuvan otin eräältä huoltoasemalta, jossa söimme päivällistä. Kuvassa näkyy tyypillinen japanilainen vuori, joka on hyvin tiheän puuston peittämä. Maisemaa hallitsivat vuoret ja laaksot, jotka olivat täynnä riisipeltoja ja pieniä asumuksia. Pimeällä talojen valoista näkyi hyvin, kuinka täyteen laaksot oli rakennettu.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun Endo-Sensei vieraili Narassa, joten leirillä oli paljon harjoittelijoita, jotka eivät olleet ennen osallistuneet Sensein harjoituksiin. Tästä johtuen opettaja selitti tekniikoitaan paljon, mikä tiesi huonoa minun (& myös muiden) polville, koska selitysten aikana me harjoittelijat istumme polviltaan seiza nimisessä asennossa. Olin leirin ainoa ei-japania puhuva, joten opettajan selitykset menivät minulta täysin ohi. Keskityinkin katsomaan hyvin tarkasti opettajaa ja hänen liikkumistaan, mikä olikin ihan hyvä ratkaisu! Parasta oli jälleen kerran harjoitella muutamien todella hyvien parien kanssa. Endon lähimmät oppilaat muistavat minut jo ulkonäöltä, joten pääsin harjoittelemaan paljon heidän kanssaan!

Leirin illanvietossa pidettiin paljon & pitkiä japaninkielisiä puheita, joidenka sisältö jäi minulle arvoitukseksi. Onneksi muutamalla perussanalla pärjää jo ihan hyvin. Tärkein sana lienee: "arigatoo" eli kiitos. Hyvänä kakkosena tulee: "sumimasen" eli anteeksi. Kolmossijaa japaninkielen käytetyimpien sanojen joukossa pitää: "onegai shimasu" eli ole hyvä tai jotain sinne päin. Nämä kolme sanaa esiintyvät lähes jokaisessa japaninkielisessä lauseessa, joten ne on syytä hallita. Valitettavasti äskeiset sanat eivät taida löytyä suomen kielen käytetyimpien sanojen joukosta. Olisiko tässä mahdollisesti jotain, mitä voisimme oppia japanilaisilta?

Japanilaiset opiskelevat englantia lähes 10 vuotta, mutta englanniksi puhuminen on suurimmalle osalle heistä todella vaikeaa. Syyt lienevät oman kielen vaikeudessa ja koulusysteemissä, joka painottaa pelkästään kielioppia, kirjoittamista & lukemista. Tunsin itseni välillä sirkuseläimeksi, jota esiteltiin koko ajan uusille ihmisille ja aina jokaisen ihmisen kanssa käytiin samantyyppinen small talk keskustelu läpi. Onneksi tapasin leirin aikana muutamia tosi huippu tyyppejä ja sainkin läjän käyntikortteja & uusia ystäviä! Olimme yötä hotellissa, ja pitkästä aikaa oli tosi mukava nukkua tavallisessa sängyssä ja hanastakin tuli kuumaa vettä :)

Alin kuva on viime perjaintain illanvietosta Saku-dojolta. Parhaiten dojon ilmapiiriä kuvaa heidän oma mainostekstinsä: "Saku Dojo, a friendly house in the mountains, where people can do Aikido together and talk, eat, drink and find shelter. In simplicity you have the most possibilities." Tänään alkaa viimeinen viikkoni Sakussa ja aion ottaa siitä kaiken irti!

Uchi-deshin elämää

2010-05-14T07:02:00.000+03:00

Uchi-Deshi tarkoittaa oppilasta, joka asuu dojolla ja harjoittelee opettajansa johdolla. Uchi-deshin tehtäviin kuuluu mm. dojon siivoaminen & kunnossapito. Tällä viikolla ohjelmassamme on ollut 11 aikidoharjoitusta ja tänä iltana on vielä kaksi lisää. Ariga opettaa Sakun lisäksi myös Naganossa ja Chinossa. Ilma on kylmennyt viikon aikana paljon ja yöllä on ollut pakkastakin. Torstaiaamuna söin aamupalaa takki päällä & pipo päässä! Saku-dojo on niin iso rakennus, että sen kokonaan lämmittäminen on mahdotonta, joten joudun turvautumaan kerrospukeutumiseen ja futonin tuomaan lämpöön. Minua on koko viikon vaivannut pieni köhä, mutta onneksi se ei ole haitannut harjoittelua.

Päivärutiinit ovat pyörineet aikidon, syömisen, siivoamisen, nukkumisen & matkustelun merkeissä. Matkustamiseen kuluu pakostikin paljon aikaa, koska etäisyydet kaupunkien välillä ovat suuria. Esimerkiksi reitti Chinoon kiemurtelee vuorten yli. Ariga mainosti Chinon dojon olevan talvella maailman kylmin harjoituspaikka. Chinossa ei ole myöskään suihkuja ja vain yksi pieni koppi pukeutumista varten. Harjoittelu oli mielenkiintoista, koska samaan aikaan kanssamme harjoitteli kendojunnuryhmä, joka piti aikamoista meteliä. Paluumatkalla Chinosta näkyvyys oli erittäin huono hernerokkasumun vuoksi, mutta onnistuimme näkemään ainakin 10 peuraa!

Siivoaminen on oleellinen osa japanilaista kulttuuria. Jokaisen harjoituksen jälkeen syntyy kilpajuoksu siitä, kuka pääsee harjan varteen. Onneksi Saku-dojolla on monta harjaa, jotta mahdollisimman moni pääsee pyörimään harjan kanssa tatamilla. Siivoaminen tehdään aina tietyn kaavan mukaisesti. Minulle tulee siivousrutiineista välillä mieleen muurahaiset, jotka häärivät peräkkäin luuta kädessään :) Japanissa kierrätetään monenlaisia roskia. Dojolta löytyy erikseen astiat ainakin seuraaville roskille:

1. burnable, tänne voit heittää kaiken palavan

2. softplastic, tänne voit laittaa kaiken muovin, jonka saat puristettua käsin

3. plastic, tästä astiasta löytyy mm. sateenvarjo ja muovinpalasia

4. alluminium, täältä löytyy tölkkejä

5. bottle, lasipulloja varten

6. petbottle, muovipulloja varten, etiketit poistetaan ja sullotaan numero ykköseen

7. bio, täältä löytyy kaikki ruuantähteet ja banaaninkuoret

Välillä on hiukan hankala tietää mihin mikäkin roska kuuluu, päivän pähkinänä voitte miettiä, mihin numeroon laastarit laitetaan?

Ylimmässä kuvassa olen minä ja opettajani Ariga-san 5.dan aikidossa. Kuvassa oleva vesiputous löytyi Chinon matkan varrelta ja maisemakuvan nappasin eräänä aamuna huoneeni ikkunasta. Alimmassa kuvassa näkyy Saku-dojon kirjasto, joka toimii tällä hetkellä huoneenani. Nyt lähden valmistamaan ruokaa ja siivoamaan alakerran ennen illan harjoituksia. Viikonloppuna lähdemme Endo-sensein leirille Naran kaupunkiin.

Maaseudun rauhaa & Tokion vilskettä

2010-05-10T08:06:00.000+03:00

Rakas blogi, anteeksi etten ole ehtinyt päivittää sinua aikaisemmin. Minulla on ollut kiireinen viikonloppu. Lauantaina harrastimme maaseutumatkailua Sakun lähiseudulla ja sunnuntaina kävin Tokiossa Mejiron yliopiston aikidoharjoituksissa. Tänä aamuna pyöräilimme Sakun isoimpaan ostoskeskukseen, josta ostin kaksi "neko" (=kissa) aiheista kuppia. En vielä tiedä pidänkö kupit itse, vai annanko ne jollekin tuliaisiksi.. Näin muuten tänään paikallisen neko nekon ja oli muuten laiha kissa, toista kuin omat pojat suomessa :)

Lauantaina retkikuntamme johtaja Ariga-san istutti meidät suomalaiset ja poikansa Hikarin autoon, ja kysyi: "mihin haluamme mennä?" Arigan pojan nimi on tosiaan Hikari, joka tarkoittaa valoa. Päädyimme käymään miekkamuseossa ja onsenissa. Ylimmässä kuvassa ryhmämme kävelee kohti miekkamuseota. Museo oli oikein hieno. Siellä oli pääasiassa uusia miekkoja, jotka nykyiset miekkamestarit ovat tehneet. Miekkojen (=katana) lisäksi museossa oli tikareita (=tanto) ja keihäitä (=yari).

Museon jälkeen lähdimme ajamaan kapeita pikkuteitä ylöspäin kohti onsenia. Onsen osoittautui erittäin upeaksi kylpylähotelliksi, joka sijaitsi rauhallisella paikalla vuoristossa. Kaikki altaat ja paljut olivat ulkona, joten pystyit samalla lojumaan kuumassa kylvyssä ja nauttimaan japanilaisesta vuoristomaisemasta. Tunnelma oli aivan mahtava, haluan ehdottomasti kotiinkin puilla lämmitettävän paljun!

Kylpemisen jälkeen tarvitsimme ravintoa, joten suuntasimme paikalliseen ravintolaan. Annoksista oli hyvät kuvat, joidenka perusteella voi valita haluamansa annoksen. Ariga kylläkin tilasi Kallelle ja minulle aivan järjettömän suuret tempuralautaselliset. Annoksessa oli misokeitot, salaatit, jälkiruuat & 15 eri tempuran palaa ja tietenkin iso kasa riisiä! Tempuraa voidaan valmistaa kalasta, äyriäisistä tai kasviksista. Raaka-aineista tehdään sopivan kokoisia, upotetaan ne friteeraustaikinaan ja keitetään koko komeus öljyssä. Ja kyllä oli hyvää! Kävimme vielä retken lopuksi 50-60-luvun tyyliin sisustetussa kahvilassa. Illalla Ariga veti vielä todella hyvät harjoitukset, joissa opin pari uutta ja tärkeää asiaa!

Sunnuntaina lähdin Shimotsi-sanin kanssa Tokioon Mejiron yliopiston aikidoharjoituksiin. Sakusta on noin 170 km:n matka Tokioon. Shimotsi ei puhunut juurikaan englantia, joten suurimman osan matkasta nautin upeista maisemista tai torkuin. Alkumatkasta maisemaa hallitsivat suuret puiden täyttämät vuoret. Vuorten läpi ajettiin jopa kilometrien pituisten tunneleiden kautta. Noin 80 km ennen Tokiota maisema muuttui tasaisemmaksi ja asutusta näkyi koko ajan. Jatkuvan asutuksen vyöhyke jatkui jatkumistaan ja toi mieleeni Kairon, kylläkin sillä erotukselle, että Kairossa asutus ennen kaupunkia on slummia, Japanissa asutus on hyväkuntoista pientaloa.

Tokiossa menimme Shimotsin kanssa odottelemaan harjoitusten alkua erääseen puistoon Mejiron aseman lähellä, kun kuulin takaani: "Terve Jarkko!" Maailma on kyllä välillä pieni, törmäsimme Tokion kokoisessa kaupungissa tamperelaisiin Timoon ja Kaisaan, jotka olivat myös tulossa samoihin harjoituksiin. Kuvassa istumme Timon ja Kaisan kanssa Mejiron yliopiston ulkokahvilassa. Endo-sensein Mejiron harjoitukset olivat muuten tosi hyvät, mutta hakama (mun housuhameeni) ei meinannut taas kerran pysyä millään päälläni. Teimme tekniikoita katadorista ja katadori menuchista. Harjoittelin jälleen monen hyvän parin kanssa, mutta etenkin nautin saksalaisen Jörgin ja Endon oppilaan Watanaben kanssa harjoittelusta.

Sushia, sadetta & siivousta Sakussa!

2010-05-07T09:39:00.000+03:00

Leirin jälkeen vietettiin ansaittua lepopäivää, sekä siivottiin Saku-dojoa. Palautimme leirin aikana käytössä olleet polkupyörät, mutta onneksi saimme pitää omamme! Näin liikkuminen paikasta toiseen on huomattavasti helpompaa, kävellen etäisyydet olisivat pitkiä ja vaatisivat paljon aikaa. Palautimme myös leiriä varten vuokratut futonit. Futon on japanilaistyyppinen sänky, joka koostuu patjasta ja peitosta. Futon levitetään suoraan tatamille ja korjataan päiväksi pois.

Nukkumisen lisäksi olemme tutustuneet paikallisiin ostoskeskuksiin ja sushin saloihin. Videossa näkyy toinen sushipaikoista, jossa olemme käyneet lounaalla. Olen pitänyt sushista yllättävän paljon, etenkin jättikatkis ja lohipalat ovat hyviä! Wasabi on hyvin tulista, joten sitä kannattaa käyttää varoen.. Videossa näkyy kiertävä sushilinjasto, josta nappaat haluamasi annokset. Lounaan hinta määräytyy tyhjien lautasten mukaan. Yksi annos eli lautanen maksaa 100 jeniä. Sovimme Ariga-sanin kanssa, että pidämme jonakin päivänä syömäkilpailun!

Tällä hetkellä dojolla on vielä viisi vierasta; ranskalainen pariskunta & kolme suomalaista. Eilen illalla istuimme iltaa oluen, keskustelun ja hyvän ruuan merkeissä. Tapasimme myös Arigan vaimon ja hänen lapsensa! Tänään aloitetaan harjoittelu ja illalla juhlitaan Arigan omien oppilaiden kanssa. Odotan innolla Arigan harjoituksia!! Kuvassa näkyy Saku-dojo, joka on asuinpaikkani tällä hetkellä.

Japanilaista ruokaa & sirkushuveja

2010-05-05T12:00:00.000+03:00

Kuvassa esiintyvät melkein kaikki Sakun leirillä olleet suomalaiset. Eilen 4.5 leirillä oli näytös ja yhteinen illanvietto. Näytös alkoi klo 13. Näytöksen aluksi kuulimme ainakin puolen tunnin verran puheita. Suurin osa puheista oli japaniksi, mutta osa tulkattiin myös englanniksi. Myös Saku-Cityn pormestari kunnioitti läsnäolollaan ja puheellaan tilaisuutta, tosin kun näytös alkoi pormestari nuokkui ja nukahteli vähän väliä.

Tänä vuonna leirillä oli osallistujia enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yhteensä leiriläisiä oli yli 260, joista ulkomaalaisia oli noin 70. Sen vuoksi näytöskin kesti kauan, 1h 45min. Suomalaisista esiintyivät Miranda Saarentaus ja Suomen ensimmäinen shihan eli mestariopettaja Juhani Laisi. Sain kunnian toimia Juhanin ukena näytöksessä! Näytös oli aika perinteinen aikidonäytös, tekijöitä oli paljon ja taso oli kirjava. Suurin osa teki tekniikoita samasta hyökkäysmuodosta eli shomen uchista (suora lyönti). Näytöksen huumoriosuuden hoiti tsekkiläinen Ondrej, jonka puhelin soi kesken esityksen. Ondrej vastasi puhelimeen ja jatkoi ukejensa paiskomista. Täytyy varmaan kokeilla joskus näytöksessä..

Näytöksen jälkeen Endo veti tunnin harjoitukset ja käytti minua pari kertaa edessä ukena! Ensimmäistä kertaa pääsin oikein kunnolla kokemaan miltä sensein tekniikka tuntuu. Pystyin olemaan yllättävän rentona ja nauttimaan opettajan tarjoamasta kyydistä, ja kyyti oli kylmää :) Edelleen harjoitukset olivat aika perusjuttuja, mutta koko leirin ajan Endo painotti mm. liikkeen jatkuvuutta, jota harjoittelimmekin tekemällä tekniikan vasta usean hyökkäyksen jälkeen. Tällainen harjoittelu kehittää sekä nagea (tekijää) että ukea. Sensein liikkumista oli ilo katsoa ja hänen tekemisensä on todella vahvan, mutta pehmeän tuntuista. Opettaja mainostikin vaatimattomasti olevansa maailman paras aikidoka :) Alimmaisessa kuvassa näkyy leirin harjoituspaikkana toiminut budokan.

Illanvietto alkoi kuudelta paikallista aikaa. Ruokaa oli uskomattoman paljon ja se oli todella hyvää! Olutta ja sakea sai juoda juhlan aikana niin paljon kuin halusi. Tarjoilun loputtua alkoivat esitykset. Tietenkin aluksi pidettiin puheita paljon japanilaiseen tapaan. Olipa joukossa yksi suomalainenkin puhuja, joo arvasitte oikein, Kyösti. Puheiden jälkeen alkoivat esitykset. Jokaisen ryhmän piti esittää jotain omasta kotimaastaan. Suomalaisten ryhmä lauloi Zen Cafen Todella kaunis kappaleen ja sai yleisöltä isot aplodit. Näimme myös espanjalaista tanssia, kuulimme eri tasoisia lauluesityksiä & saimme nauttia kitaraduon todella kauniista esityksestä. Duo soitti musiikkia mm. Carmen oopperasta. Toisella soittajalla oli vieläpä 12-kielinen kitara. Mielestäni juhla oli oikein onnistunut ja tunnelma mahtava! Ei voi muuta kuin ihmetellä japanilaisten järjestelytaitoja ja vapaaehtoisten työpanosta, go japan!!

Harjoituksia ja ankeriaita

2010-05-03T15:45:00.000+03:00

Sakun kansainvälinen aikidoleiri on edennyt jo puoliväliinsä! Takana on kolme hikistä tatamipäivää ja edessä on vielä näytös, leirinillanvietto & muutama harjoitus. Perusleiripäivä on ollut seuraavanlainen:

7.00 herätys

7.30-8.30 siivousta & aamupalan tekemistä

8.30 aamupala

11.00-12.45 harjoitus

13.15-15.00 harjoitus

16.00 Onseniin eli kylpylään

ja illalla syömään ja seurustelemaan johonkin eksoottiseen ravinteliin..

21.00 hiljaisuus, jota kukaan ei noudata

23.00 Iphonella tekstausta & pelaamista

23.30 kuorsausta 40 muun miehen kanssa samassa huoneessa, onneksi sain Tuulalta korvatulpat, jotka todennäköisesti pelastivat leirini :)

Japanilainen kylpylä eli onsen on ollut mielenkiintoinen tuttavuus. Ensimmäiseksi riisutaan ulkokengät, jotka pistetään lukolliseen kaappiin. Maksu maksetaan automaattiin, josta saat lipun. Maksu on 500 jeniä eli n. 4€. Sitten menet liput ja kenkäkaapin avain mukana kassalle, josta saat toisen avaimen pukuhuoneeseen. Kylpylään otetaan mukaan pieni pyyhe, jota pidät häveliäästi suojanasi kävellessä, pistät sen peppusi alle saunassa ja taittelet pääsi päälle altaissa. Pientä pyyhettä voi siis käyttää moneen eri tarkoitukseen! Altaita on erilaisia, pääasiassa ne ovat todella kuumia, tosin yksi kylmävesiallas löytyy myös. Saunassa on yli 100 astetta ja telkkari! Aluksi onsen tuntui vähän oudolta ja vesi oli liian kuumaa, jotta siitä olisi voinut nauttia, mutta vähitellen olen alkanut pitää kuumassa altaassa istumisesta.

Leiri on mennyt oikein hyvin. Endo-sensei on opettanut samoja juttuja kuin ennenkin, mutta mukaan on tullut muutama uusi harjoituskin. Lähinnä olemme opetelleet peruslyöntejä ja niiden vastaanottoja. Olemme tehneet myös ushirowazaa, eli takaapäin tulevia hyökkäyksiä. Endo on käynyt neuvomassa minua pari kertaa ja hän otti minut eteen ukeksi (hyökkääjäksi) yhdessä tekniikassa. Endon ukeksi pääseminen on suuri kunnia, koska hän on hyvin tarkka siitä, ketä käyttää edessä ukena. Parasta leirissä on kuitenkin ollut aivan mielettömän hyvät harjoittelijat! Olen tavannut ja harjoitellut uskomattoman taitavien ihmisten kanssa. Siinä oppii itse paljon. Yhden nuoren japanilaisen pojan kanssa meillä meni koko ajan painiksi, mutta hyvällä tapaa. Molemmat kiittelimme toisiamme kovasti harjoituksen jälkeen, hyvin hikisinä..

Ylimmässä kuvassa olen minä syömässä ankeriasta! Se olkoon todiste siitä, että olen syönyt leirin aikana, vaikka olen laihtunut jo 3 kiloa. Äiti, älä silti huolestu, saan Suomessa taas varmasti paljon rasvaista ruokaa. Kuvassa oleva pyörä on ollut leirin aikana uskollinen palvelijani. Pyörän numero on 24, kuinkan muuten :) Kirsikkapuut olivat valitettavasti ehtineet kukkia jo ennen saapumistamme, mutta puut ovat vieläkin kaunista nähtävää. Alimmassa kuvassa olen minä ja origamiopettajani, jonka nimeä en osaa kirjoittaa. Hän oli hyvin kärsivällinen kanssani ja sain kun sainkin tehtyä origami shurikenin, eli ninjojen heittoveitsen!

Perillä Japanissa!

2010-05-01T16:18:00.000+03:00

No niin täällä ollaan! Matka sujui oikein leppoisasti. Katsoin lentokoneessa yhden luontodokkarin, Twilight New Moonin, ja aamulla vielä yhden jakson Futuramaa. Tokiosta Sakuun matkustimme Shinkansen luotijunalla, jonka meno oli hyvin tasaista. Shinkansen juna oli kyllä tosi kallis. Muuten eilinen meni aikalailla Sakuun ja japanilaisiin tapoihin tutustumisessa. Illalla jouduin vielä pyöräilemään takaisin Saku-dojolle 15 minuutin matkan pimeässä yksin, mutta yllättävää kyllä löysin hienosti perille!

Tänään alkoi Endon leiri. Endon opetus oli aika samanlaista kuin Suomessakin. Ensimmäisen harjoituksen teille shomen- ja yokomenuchia ja katatedoria, ja toisella tunnilla työntelimme toisiamme. Treenajien taso oli vaihteleva, mutta yhden asian huomasin tänään: Japanilaiset ja myös leirillä olevat ulkomaalaiset hyökkäävät todella hyvin. Käsi on lyönnissä painava ja he todella antavat ukena kaikkensa. Tässä meillä suomalaisilla olisi opittavaa. Oli tosi kiva tehdä muutaman tosi hyvän tyypin kanssa, kun tekniikka oli samalla pehmeää ja toimivaa, lyönnin alle ei todellakaan kannattanut jäädä! Harjoitusten jälkeen menimme onseniin, eli kylpylään. Osa altaista oli niin kuumia, että niihin hädin tuskin uskalsi mennä, mutta kylpemisestä tuli erittäin rento olo.

Tämän päivän illanvietto oli japanilaisessa Raxissa! 2000 jenillä (n. 15€) sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi. Tarjolla oli mm. sushia & itsepaistettavaa lihaa! Lihat ja kasvikset kokattiin itse pöydässä olevassa kaasugrillissä. Ruoka oli maittavaa ja syömisen jälkeen jäi hyvä olo, ei ähky. Illanvieton jälkeen leirinopettaja Endo kutsui meidät juomaan Sakea dojolle. Leiri on tosi kansainvälinen. Eniten ulkomaalaisia on Suomesta ja Espanjasta, lisäksi porukkaa on Italiasta, Venäjältä, Ranskasta jne.. Ylimmässä kuvassa näkyy Asama tulivuori, joka on vielä aktiivinen. Otin kuvan aamulla, kun olimme tapaamassa Sakun pormestaria! Kuulimme pormestarin luona paljon japaninkielisiä puheita ja esittäydyimme pormestarille! Mata-atode!

Lähtö!

2010-04-29T14:15:00.000+03:00

Lähdön hetki on vihdoin koittanut! Fyysisesti matkaan valmistautuminen sujui hyvin, keho on terveenä ja valmiina uusiin taistoihin. Olen aikidoharjoittelun lisäksi käynyt salilla, venytellyt, jumpannut, juossut ja uinut, joten kunto pitäisi olla kohdallaan. Toivottovasti kaikki paikat kestävät intensiivisen harjoittelun. Henkinen valmistautuminen jäi muutamaan japanilaiseen sanaan.. Onneksi mulla on en-jp sanakirja iPhonesssa :)

Matkan budjetti on tällä hetkellä hieman päälle 2000€. Tästä 700#€ meni lentoihin ja noin 600€ yöpymis- ja harjoitusmaksuihin. Näin siis syömiseen, liikkumiseen & elämiseen jää n. 700€ + mastercard. Ylittää ainakin mun normaali kuukauden budjetin reippaasti. Suuri kiitos kaikille matkaani tukeneille: Aikidoliitto, Akari & vanhempani. Mirandaa haluan kiittää erityisesti hänen tuestaan ja opetuksistaan! Kuvassa on 5000 jenin seteli, jonka arvo on n. 40€.

Matkalaukkujen pakkaus oli yllättävän vaikeaa puuhaa, koska aikidopuvut painavat niin paljon. Jouduin jättämään paljon pois sellaista, jota olin ajatellut tarvitsevani, mutta nyt on pärjättävä ilman niitä. Erityisen surullinen olen piikkimaton puolesta, joka sai jäädä kotiin. Miten mä nyt jatkan levitoimisharjoituksiani? Seuraavassa listattuna mitä otan mukaan:

Vaatetus:

- vihreä kuoritakki

- Crocsit

- lenkkarit

- farkut

- mustat retkeilyhousut

- farkkushortsit

- collegehousut

- collegepaita

- t-paita 6 kpl

- 2 kpl kaulus t-paita

- kauluspaita

- uimahousut

- 8 kpl boksereita + yhdet jalkaan

- sukkia 8 paria + yksi pari jalkaan

Aikido-puvut:

- kolme takkia, kahdet housut

- hakama

- kaksi mustaa vyötä

Laukut:

- matkalaukku

- käsimatkalaukku

- päiväreppu (Fjällräven, Kånken)

- kangaskassi

Elektroniikka:

- Macbook –kannettava tietokone

- IPhone –matkapuhelin, laturi

- muistia (ulkoinen kovalevy, usb-tikku)

- matka-adapteri

- kiikarit

- taskulamppu

- Moser hiustenleikkaaja

Kamerat:

- Canon EOS 1000D

- Canon Legria HF200 videokamera

- laturit, johdot, muistikortinlukija, jalusta

Näillä ajattelin pärjääväni, ideana oli siis ottaa noin viikoksi vaatetta ja pestä ne sitten. Katsotaan toimiiko.. Ei muuta kuin menoksi, palaillaan blogiin, kun pääsen nettiin ensi kerran!

Penkkiurheilusta oppimisen neurokognitiiviseen taustaan

2010-04-28T20:16:00.000+03:00

Tänään aamulla oli opettajan pedagogisten opintojen pääsykokeet. Niiden suorittaminen antaa pätevyyden toimia aikuisopettajana esim ammattikorkeassa ja yliopistoissa. Matka ei alkanut vauhdikkaissa merkeissä ja VR mateli erittäin hitaasti. Helsinkiin päästyäni juoksin junasta tosi kovaa kohti Siltistä ( = kouluni) ja hyppäsin parkour-tyylin muutaman esteen yli, kuten jonkun tyypin matkalaukku. Mitäs hidasteli tielläni.. Juoksemisesta huolimatta myöhästyin muutaman minuutin ilmoittautumisesta, mutta onneksi sain kuitenkin osallistua kokeeseen. Valmistumisaikani oli kuitenkin sen muutaman minuutin lyhyempi.

Kokeen aluksi piti valmistella opetustuokio annetun tekstin pohjalta. Valittavia tekstejä oli kolme. Valitsin penkkiurheilusta kertovan tekstin, oli mukava yllätys, että siellä oli urheilusta kertovia tekstejä :=) Teksti oli jonkun väikkäri, jonka ydinsanoma oli penkkiurheilukulttuurin muuttuminen historian kuluessa. Valitsin opetusryhmäkseni oikean ryhmän ja suunnittelin opetuksen sen pohjalta. Eli pidin "Your Move" ryhmäläisille luennon penkkiurheilunmuutoksesta ja siitä millainen liikunta yleensä kiinnostaa. Mielestäni suunnitelma ja sen esittely meni mukavasti. Your Move on siis nuorten liikuntatapahtuma, jonka aikido-osuuden suunnitteluryhmässä olen. Lisätietoa tapahtumasta saa:http://www.yourmove.fi/yourmove osoitteesta!

Kokeen haastatteluosuus oli tosi kuumottava, ja mieleeni tulikin idolsien ja muiden tositv-ohjelmien kilpailijoita grillaavat tuomarit. No sen näkee sitten olenko HY:n mielestä oikea henkilö toimimaan opettajana. Ainakin työelämän mielestä olen, mutta olisi kiva saada hommaan ihan paperitkin, mutta palataan aiheeseen kesäkuussa..

Pääsykokeiden ja tentin välillä luin tietenkin tenttiin, kävin Vernerin kanssa syömässä ja vaihdoin egejä jeneiksi. Kopioin myös passini ja palautin kaikki kirjat kirjastoon. Neurokognitiivisen kurssin tentti meni tosi hyvin, olin lukenut hyvin, koska aihe kiinnostaa minua. Mielestäni vastasin juuri sen mitä kirjassa asiasta sanottiinkin. Tähän kirjoitukseen ei tule kuvia, koska haluan kaikkien kuvien olevan omiani, ja en onnistunut saamaan kenenkään aivoista tähän hätään kuvaa.. Yes, ja tiedän ettei blogin eka kuvakaan ole varsinaisesti itse ottamani, vaan Tarmon, mutta mun kameralla.. Mut hei kysykää multa jotain aivoista ja oppimisesta, mä tiedän niistä kaiken!

Viimeinen päivä ennen matkaa oli siis työläs, mutta uskon että selvisin siitä kunnialla! Nyt vain odotetaan huomista lähtöä.. Kouluhommat saa jäädä kuukaudeksi ja pyrin keskittymään vain japaniin matkan tarjoamiin mahdollisuuksiin :)

Lukemista ja odottelua..

2010-04-27T17:12:00.000+03:00

Tänään on ollut odottava fiilis.. Lähtö on torstaina, mutta huomenna on vielä opettajanpedagogisten opintojen pääsykokeet aamulla ja oppimisen neurokognitiivisen taustan tentti illalla. Ajattelin aluksi mennä koululle syömään ja lukemaan, mutta en jaksanutkaan lähteä Helsinkiin asti. Jumppasin aamulla kevyesti tunnin ja tein pekonipastaa ja katsoin Simpsoneita. Aion ottaa Japaniin kolme kautta Simpsoneita mukaan, olen niin addiktoitunut sarjaan, että paras ottaa kausia reilusti mukaan :)

Päätin myös pestä pojat, mutten vieläkään saanut niistä hyvää kuvaa märkänä, joten kuva on muutaman viikon vanha kuva poikien herkästä hetkestä. Kyllä ne elää aikamoista kissanelämää, tulee kyllä poikia ikävä.. Kuitenkin on mukava elää edes kuukausi ilman karvoja.. Jatkoin myös pakkaamista ja pesin mm. hakaman. Aion ottaa mukaan kolme aikidotakkia, kahdet housut, hakaman sekä kaksi mustaa vyötä. Toinen vöistä on Arigan minulle antama, joten se on pakko ottaa mukaan. Toisen vöistä sain Akarilta ensimmäisen danin suoritettuani. Nyt alan laittamaan ruokaa ja odottelemaan rauhallista koti-iltaa, hyvää seuraa ja elokuvaa!

Pyykinpesua ja junnutreenejä

2010-04-26T20:05:00.000+03:00

Moi,

Ensimmäinen blogipäivitys! Matkaan on aikaa enää muutama päivä ja valmistautuminen on kovassa vauhdissa.. Keväästä tulikin aikataulullisesti tiukempi kuin olin kuvitellut, joten kaikki valmistelut eivät ole vielä todellakaan valmiina. Tänään oli kuitenkin hyvä päivä, sain paljon aikaiseksi.

Aamulla palautin tutkimussuunnitelman ja sain vähäsen luettua keskiviikko iltana olevaan tenttiin. Pesin pyykkiä neljä koneellista, ja viimeiset treenit ennen matkaa sujuivat mielestäni ihan hyvin :) Kokeilin Akarissa ensimmäistä kertaa tekniikoiden tekemistä hernepussi pään päällä ja se toimi todella hyvin! Ihmisten tekniikka näytti tosi hyvältä, kun ryhtiin joutui keskittymään oikein kunnolla. Voin suositella kaikille! Kuvassa näkyy Akarin junnuryhmän poseeraus keväällä 2010.